Jalokauriit

Jalokauriit
Isokauris (saksanhirvi) (Cervus elaphus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo:	Jalokauriit Cervinae Goldfuss, 1820
Suvut ja lajit
Katso teksti
Katso myös
Jalokauriit Wikispeciesissä   Jalokauriit Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Jalokauriit ^[1] eli jalohirvet^[2][3][4] (Cervinae) on hirvieläinten alaheimo, johon kuuluu ainakin neljä sukua. Nykyisin useimmissa lähteissä sukuja on yhdeksän ja lajeja noin 30, kun myös muntjakit (Muntiacus) luokitellaan tähän alaheimoon.^[5][6] Muntiacus ja Elaphodus -sukujen lajit luettiin aiemmin erilliseen muntjakkien alaheimoon Muntiacinae.^[2]

Useimmat jalokaurislajit elävät Aasiassa, mutta isokauris (saksanhirvi) ja täpläkauris (kuusipeura) myös Euroopassa ja edellisen alalaji vapiti Pohjois-Amerikassa.^[2] Useita lajeja on siirretty niiden luontaisten elinalueiden ulkopuolelle, varsinkin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.^[2][5] Iso- ja täpläkauriita on istutettu myös Suomeen.^[4]

Jalokauriit pystyvät hyödyntämään selluloosapitoista ravintoa paremmin kuin varsinaiset hirvet.^[4] Joustavamman ravinnonkäytön ansiosta jalokauriit voivat elää suurinakin laumoina. Useimpien lajien tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät.^[4]

Jalokauriit soveltuvat hyvin tarhakasvatukseen, koska ne eivät stressaannu eivätkä sairastu kovin helposti.^[4] Suosituimpia tarhakauriita ovat isokauris ja täpläkauris, joiden kasvatus Euroopassa ja varsinkin Uudessa-Seelannissa on laajamittaista.^[4]

1. ↑ jalokauriit – Cervinae Laji.fi. Viitattu 11.10.2020.
2. ↑ ^{a b c d} Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 88–89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
3. ↑ Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 4. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57, 65 ja 95. Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-4689-6.
4. ↑ ^{a b c d e f} Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7.
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Wilson&Reeder ei löytynyt
6. ↑ Animal Diversity Web